...Enkä nyt tarkoita meitä, jotka vihaamme läskejämme vaan TEITÄ jotka vihaatte läskejämme...
Nyt kun olen laihtunut sen verran, että en ole enää kauhean huomiotaherättävän isokokoinen, niin olen huomannut että myös monet kaverini ovat rohkeammin alkaneet puhua kaikkeen painoon liittyvästä kun olen paikalla. Koska ennen se on ollut vähän tabu, eihän toista nyt viitsi päin naamaa arvostella...
Mutta nykyisin yhä useammin kuulen kavereideni suusta, että " vihaan läskejä"..
Siis oikeasti...
Se herättää niin paljon vihaisia ja epätoivoisia ajatuksia. Ja kysymyksiä. Minussa siis.
Koska olen ihminen, niinkuin kaikki laihatkin ihmiset. Minulla on tunteet, niinkuin kaikilla laihoillakin. En ole tyhmä, vaikka olisinkin ylipainoinen. Enkä ole yhtään huonompi tai arvottomampi vaikka olisinkin lihavampi.
Kertokaa mulle, että millä oikeudella te vihaatte läskejä ihmisiä, siis oikeasti te, jotka vihaatte, niin kertokaa.
Kysyin tätä yhdeltä läskienvihaaja (ex-?)kaveriltani. Ja vastaus oli, että läskit ovat heikkoja ja eivät vaan pääse elämässä mihinkään, esim työn suhteen. Hmmm, ihminen joka sanoo näin on selkeästi ajatellut tätä asiaa ehkä noin sekunnin ajan. Olen ilman muuta sitä mieltä (valitettavasti kylläkin), että laihojen, kauniiden ja komeiden ihmisten on helpompi edetä tässä yhteiskunnassa, mutta ketkähän ne ovat jotka tekevät sen etenemisen vaikeaksi meille tukevammille....? Ei ainakaan me tukevat...
Vaikka olinkin paksu, en silti ollut menettänyt unelmiani tai suunnitelmiani ja motivaatiotani töiden suhteen, tai en ainakaan paksuuden vuoksi. Jos motivaationi ja itseluottamukseni murenivat, johtui se siitä että olen koko ajan vähän vähemmän arvostettu, huomioitu, vakavasti otettu ja pidetty, vain siksi että olin muita isompi. Ja oikeasti omistan/omistin varsin hyvän itsetunnon ja tiesin että olen fiksu ja arvokas ihminen vaikkei ahterini mahdukaan koon 36 skinnyjeanseihin. Mutta siinä se ongelma onkin, että vaikka niin itse uskonkin niin onko sillä mitään väliä, koska minulla ei ole mitään väliä muille. Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa, en vain oikein osaa sitä paremmin selittää:)
Olen vain niin surullinen, että monet kauniit ja ihanat ihmiset aivan kuihtuvat pois, koska heille ei ikinä anneta tilaisuutta loistaa vain sen vuoksi, että he ovat ylipainoisia.
He alkavat uskoa siihen mantraan, jota ympäriltä tuputetaan, että ovat jotenkin huonompia. Olen ainakin itse huomannut, että minusta on tullut paljon kyynisempi, varautuneempi ja usein ajattelen ihmisistä jo valmiiksi, että he eivät tykkää minusta. Että ajatelkaa joskus te "läskienvihaajat" että mistä ne ylipainoisten ongelmat ja käytösmallit johtavat alkunsa, varsin harvoin siitä itse ylipainosta...
Mietin pitkään julkaisenko tämän tekstin nyt 3.58 aamuyöllä, koska varmaan kadun tätä aamulla, eikä ajatuksetkaan juokse aivan kirkkaasti, mutta pakkohan tämä on saada pois sydämeltä:) Jatko-osia varmasti seuraa, nimittäin näköjään näitä läskienvihaaja kavereitä ja heidän perustelujaan näyttää riittävän...
Eikö sillä ole oikeasti enää mitään väliä, mitä tuolla ulkokuoren alla on?
Hyvä teksti! Itse olen ylipainoinen, mutta en koskaan oikeastaan ajattele sitä tai välillä, kun vaatteet ei mahdu jne. Olen kyl huomannut saman ettei läskeydestä tai läskeistä voi oikein puhua laihojen kavereiden kanssa, itekin siitä jotenkin vaivaudun...Mun kaikki kaverit on laihoja tai hoikkia, mut jotenkin silti ite en halua ees kamalasti laihuttaa. No ehkä sen -5 kg :) (mut sehän on meillä kaikilla sama juttu)
VastaaPoistaOlin just aatellu mennä ostaa cokista ja suklaata ja nyt en enää oikein tiedä kandeeko :D