Taas vähän sisustusta luvassa!

Työnurkkaus on itse asiassa ehkäpä suosikkinipaikkani täällä kodussa. Harmi vain, että pöytä on usein liian pieni kouluhommien tekoon ja yleensä olenkin keittiönpöydän ääressä, jossa saan vallata koko pöydän (ja varsin usein levittäydyn siitäkin vielä tuoleille:D). Olen näitä ihmisiä, joiden täytyy usein saada kaikki paperilla, en vaan osaa katsoa kaikkea koneelta niin että on 10 sivua auki ja niiden välillä sitten ramppaan. Tuhat sivua paperia on niin paljon parempi, printterin musteen, mäntymetsien ja siisteyden kannalta...!

Työnurkkaukseen on mahdollisesti tulossa vielä muutama hylly seinälle ja kauheat verhot odottavat edelleen vaihtamista, mutta muuten se taitaa jäädä tällaiseksi.

Ensimmäisessä kuvassa:

1. ja 2. Tuoli ja pöytä on molemmat ostettu kirpputorilta, tuoli on päällystetty uudelleen (DIY- 50-lukulainen tuolipariskunta).

3. Ihana "Surffaava Lassie"-juliste on ostettu Lontoon Camdenista edelliskesänä ja vaikka se Suomeen päästeessään oli tuhannella mutkalla, niin eipä sitä juuri tuolta kehyksien takaa huomaa! Kehykset Ikeasta.

                          

1. Timexin kalenteri, jo pari vuotta sitten kylläkin hankittu.

2. Vaikka pöydällä komeileekin "mäkki", niin en ole oikein koskaan liittynyt näiden "once you get mac, you never go back"- vakaumuksellisten joukkoon. Ei vaan oikein tulla toimeen (=en vain osaa käyttää) ja sitten se on rampannut korjaamossa mitä kummallisempien vikojen vuoksi ja koko ajan on tarvinnut olla joku toinen masiina lainassa. Valaisin myös Ikeasta.

1. Söpö pöytäkello on ostettu Australiasta ja on Smiggle merkkiä. Smigglen sivuille pääset tästä ja tarkistin että myös Suomeen toimittavat! Smigglellä on kaikkea ihanaa pikkurompetta ja koulu- ja toimistotarvikkeita!

2. Ihanainen roskis on Ikeasta ja ajatus olisi ostaa toinen samankaltainen ja tehdä siitä valaisin keittiönpöydän ylle! En vaan ole ihan varma antaisiko sen tarpeeksi valoa, mutta testataan!

Olen ollut ihan hirveä lusmu sen salipostauksen suhteen ja nyt on pakko tunnustaa, että en ole vielä aloittanut ohjelmaa täyspainoisesti, vaan olen riehunut jumpissa! I LOVE BODYCOMBAT!  Tästä johtuen olen saattanut unohtaa miten jotkut toistoista tehdään :D Hyvin menee kun ei osaa omaa treeniohjelmaansa lukea :D Mutta sillä aikaa kun kaivelen kovalevyäni, niin menkää Bodycombatiin! Olen aina ollut aika antijumppari, mutta combatissa saa potkia ja lyödä (terveessä mielessä :D) niin paljon kuin sielu sietää! Ja kaloreita palaa!!

Tallinnassa opiskelusta

Opiskelen siis ensimmäistä vuotta täällä Tallinnassa Estonian Business Schoolissa (EBS). EBS on varsin pieni yksityinen yliopisto, joka sijaitsee aivan Tallinnan keskustassa. Sijainti on siis aivan mahtava verrattuna esim TTU:hun joka on sijaitsee aika kaukana Mustamäessä (vähän olen ehkä puolueellinen mutta siis TTUn yliopistorakennukset ovat aivan uudet ja modernit, mutta sijainti sitten ehkä ei niin loistelias, EBS taas vanha ja vanhanaikainen, mutta keskustassa).

Lukuvuosimaksut EBSssä ovat n. 3000e luokkaa eli ei se opiskelu täällä ilmaista ole. Osa oppikirjoista kuuluu lukukausimaksuun ja loput saa sitten lainattua koulun kirjastosta.

Hakuprosessista sen verran, että sisään pääsee varmaan suurinpiirtein kaikki yrittäjät, täällä on ihmisiä suoraan Suomen amiksesta ja jopa yksi oppilas, joka ei vielä ole pääsyt kirjoituksista läpi Suomessa, mutta opiskelee meidän kanssa ja on vaan papereissa avoimen puolella. Hän siirtyy sitten varsinaiseksi opiskelijaksi kun pääsee läpi. En nyt lähde takaamaan sisäänpääsyä, koska kriteerithän saattavat tietysti muuttua ja nousta/laskea ja tiedän muutaman, jotka eivät ole päässet, mutta jos englantia osaa, niin että sillä tulee toimeen ja todistus ok niin eiköhän ovet aukea. No panic!

 Muistaakseni hakuaika jatkuu melkein kesän loppuun asti ja valintahaastattelukin oli vasta heinäkuun puolessa välissä, että valmistautumiseen jään varsin vähän aikaa, opinnot kun alkaa heti syyskuun alussa. Valintahaastattelussa oli siis koulun edustaja kyselemässä sellaisia perinteisiä motivaatioon ja  " mitä haluat elämältäsi"- tyylisiä kysymyksiä. Suomessa muuten hakuprosessit hoitaa Huippuvalmennus ja sivuille, jossa on myös paljon lisätietoa, pääset tästä.

EBSsän kotisivut löydät muuten täältä! Sivuilla on tietoa esim kurssitarjonnasta ja suuntautumisvaihtoehdoista.

Nyt on opiskeluja melkein puoli vuotta takana ja siihen aikaan mahtuu tietysti paljon hyvää, mutta myös huonoa. Meitä suomalaisia on täällä opiskelemassa todella paljon, mikä on kyllä ainakin omasta mielestä mukavaa, mutta jos haluaa suomalaisia karkuun niin suosittelen jotain muuta maata :D Suomalaiset viihtyvät aika pitkälti omissa porukoissaan ja paikallisiin tutustutaan ehkäpä jopa surullisen vähän, enpä tiedä vaikuttaako meidän suomalaisten "hyvä" maine tähän vai mikä mättää, ja toisaalta eipä se kauheasti motivoi paikallisiin tutustumaan kun on niin paljon suomalaisia ympärillä. Puhun muuten nyt täysin omasta kokemuksesta, koska meidän vuositasolla niin paljon suomalaisia ja esim viime vuonna aloittaneita suomalaisia alle viisi. Suomalaiset Tallinnassa linkittää myös TSOJ eli Tallinan Suomalainen Opiskelijajärjestö.

Opiskelusta sen verran (myöhemmin vähän tarkemmin) että nyt ensimmäisenä lukukautena on ollut vasta varsin vähän kauppatieteisiin suoraan liittyviä aineita. Eli tänä syksynä on ollut psykologiaa, englantia, ranskaa (vieraan kielenopiskelu pakollista), Methodology of research studies (perehdytystä tutkimuksentekemiseen), Introduction to economics, Computer Fundamentals  (Excel) ja tietysti iki-ihanaa matematiikkaa.Tuosta matematiikasta sen verran, koska se tuntuu semmonen peikko olevan, että mulla se on myös aina tökkinyt ja tökkii vieläkin, mutta paikallinen opetustyyli sopii hyvin auttamaan matematiikan kurssista läpipääsemisessä. Eli meillä on kotitehtäviä, jotka ovat 20% arvosanasta ja kolme eri koetta eli tsemppaamaan pystyy, eikä kaikki ole yhdestä kokeesta kiinni. Matematiikkaa ei siis kannata pelätä :) kopkop, en ole vielä ihan kurssia läpäissyt :D

Tässäpä alkajaisiksi tietoa, toivottavasti auttaa jotakuta! Kirjoitin muuten Kodu-postauksen kommenttipostiin jo tästä aiheesta ja siellä mm. joitain juttuja mitä en tässä maininnut!

Läskienvihaajat vol.1

...Enkä nyt tarkoita meitä, jotka vihaamme läskejämme vaan TEITÄ jotka vihaatte läskejämme...

Nyt kun olen laihtunut sen verran, että en ole enää kauhean huomiotaherättävän isokokoinen, niin olen huomannut että myös monet kaverini ovat rohkeammin alkaneet puhua kaikkeen painoon liittyvästä kun olen paikalla. Koska ennen se on ollut vähän tabu, eihän toista nyt viitsi päin naamaa arvostella...

Mutta nykyisin yhä useammin kuulen kavereideni suusta, että " vihaan läskejä"..

Siis oikeasti...

Se herättää niin paljon vihaisia ja epätoivoisia ajatuksia. Ja kysymyksiä. Minussa siis.

Koska olen ihminen, niinkuin kaikki laihatkin ihmiset. Minulla on tunteet, niinkuin kaikilla laihoillakin. En ole tyhmä, vaikka olisinkin ylipainoinen. Enkä ole yhtään huonompi tai arvottomampi vaikka olisinkin lihavampi.

Kertokaa mulle, että millä oikeudella te vihaatte läskejä ihmisiä, siis oikeasti te, jotka vihaatte, niin kertokaa.

Kysyin tätä yhdeltä läskienvihaaja (ex-?)kaveriltani. Ja vastaus oli, että läskit ovat heikkoja ja eivät vaan pääse elämässä mihinkään, esim työn suhteen. Hmmm, ihminen joka sanoo näin on selkeästi ajatellut tätä asiaa ehkä noin sekunnin ajan. Olen ilman muuta sitä mieltä (valitettavasti kylläkin), että laihojen, kauniiden ja komeiden ihmisten on helpompi edetä tässä yhteiskunnassa, mutta ketkähän ne ovat jotka tekevät sen etenemisen vaikeaksi meille tukevammille....? Ei ainakaan me tukevat...

Vaikka olinkin paksu, en silti ollut menettänyt unelmiani tai suunnitelmiani ja motivaatiotani töiden suhteen, tai en ainakaan paksuuden vuoksi. Jos motivaationi ja itseluottamukseni murenivat, johtui se siitä että olen koko ajan vähän vähemmän arvostettu, huomioitu, vakavasti otettu ja pidetty, vain siksi että olin muita isompi. Ja oikeasti omistan/omistin varsin hyvän itsetunnon ja tiesin että olen fiksu ja arvokas ihminen vaikkei ahterini mahdukaan koon 36 skinnyjeanseihin. Mutta siinä se ongelma onkin, että vaikka niin itse uskonkin niin onko sillä mitään väliä, koska minulla ei ole mitään väliä muille.  Toivottavasti ymmärrätte mitä yritän sanoa, en vain oikein osaa sitä paremmin selittää:)

Olen vain niin surullinen, että monet kauniit ja ihanat ihmiset aivan kuihtuvat pois, koska heille ei ikinä anneta tilaisuutta loistaa vain sen vuoksi, että he ovat ylipainoisia.

He alkavat uskoa siihen mantraan, jota ympäriltä tuputetaan, että ovat jotenkin huonompia. Olen ainakin itse huomannut, että minusta on tullut paljon kyynisempi, varautuneempi ja usein ajattelen ihmisistä jo valmiiksi, että he eivät tykkää minusta. Että ajatelkaa joskus te "läskienvihaajat" että mistä ne ylipainoisten ongelmat ja käytösmallit johtavat alkunsa, varsin harvoin siitä itse ylipainosta...

Mietin pitkään julkaisenko tämän tekstin nyt 3.58 aamuyöllä, koska varmaan kadun tätä aamulla,  eikä ajatuksetkaan juokse aivan kirkkaasti, mutta pakkohan tämä on saada pois sydämeltä:) Jatko-osia varmasti seuraa, nimittäin näköjään näitä läskienvihaaja kavereitä ja heidän perustelujaan näyttää riittävän...

Eikö sillä ole oikeasti enää mitään väliä, mitä tuolla ulkokuoren alla on?

I'm alive :)

Lupaan palailla pian uusien juttujen kera, mutta kirjoitin vähän Tallinnassa opiskelusta viime postauksen kommenttiboksiin, niin sieltä voivat täällä opiskeluja harkitsevat käydä lukaisemassa ja tietysti muutkin:)

Tänään on ollut kiva päivä, semmoinen leppoisa ja kotoisa. Kerrankin taivaalta ei ole satanut YHTÄÄN MITÄÄN! Ja tuullutkin alle 20m/s... Jaksoin siivota ja tiskata tiskivuorenkin pois! Olisin jopa kiikuttanut vaatteita kellariin pesukoneelle, mutta törmäsin ovella yhtä suurta vaatevuorta kantavaan naapuriin ja luovuin pyykkäysvuorosta vallan mielellään! Nyt ne pyykkikasat lojuvat täällä ympäri kämppää...
Mutta nyt takaisin kynttilöitä polttamaan ja kouluhommien pariin-> kirjavuoret keittiönpöydällä... huoh :)

Moutiveissoooon!

Motivation siis :)

Ajattelin pistää tänne pari iihanaa mekkoa, jotka roikkuvat aina jotenkin näkyvillä tai sitten välillä kaivan ne kaappien uumenista motivaatiota antamaan! Ja kyllähän sitä motivaatiota saa kun joka kertaa mekko istuu vähän paremmin! Kröhömmm...Eli joskus on tullut ostettua muutamia vaatteita, jotka eivät aivan ostohetkellä ole mahtuneet päälle...

Ensimmäinen mekko/tunika on pari päivää sitten ostettu HMstä ja samantien kun iskin silmäni siihen, tiesin että IT'S MINE! Olen päättänyt, että mahtuu tai ei, niin se tulee Uuteen-Seelantiin mukaan puolentoista kuukauden päästä ja se sullotaan sitten päälle, vaikka saumat kuinka ratkeaisivat ja napit pullahtelisivat!
Zaran tummansininen tunikamekko on myös tulossa reissuun mukaan ja onkin jo käyttövalmis, saumat ei enää kiristä :)

Tämä Asokselta ehkäpä vuosi sitten ostettu kukkamekko on ehkä kaunein mekko jonka olen koskaan nähnyt. Siinä on todella kauniit värit, materiaalikin on ihanan silkkistä ja malli ihana. Niin, että ihana mekko :)
Tämän mekon status on "keskeneräinen, in progress" eli vähän vielä kiristää :)

Päivän kateuspläjäys...

... Kaija Koon käsivarret ja hartiat Saran kannessa! :D W-A-U!
Kaija Koon on mun uusi käsivarsi-idoli!

Kauniit, ryhdikkäät ja "sopivan treenatut" käsivarret (lue: EI Madonnan suonihirviöt) ovat mun joulupukinlistalla!

Pisteet Kaijalle, vaikka toi asento ehkä "vähän" pienentää noita käsivarsia entisestään :)

Tota levyn kantta olisi kuitenkin ehkä voinut miettiä vähän pidempään...?

Kävin tänään täällä Suomessa salilla vanhan kaverin kanssa tekemässä ihkaensimmäisen treeniohjelman! Avainsana treenissä tulee olemaan se kiinteytys eli ei tässä vielä olla Jutta Gustafsbergiä haastamassa ;) Lihasten kunnon lähtötilannetta kuvaa hyvin se, että nuolen täällä sohvan nurkassa haavojani ja kipeitä lihaksia, vaikka tänään käytiin vain läpi kaikki liikkeet ja oikeat asennot :D Mutta tämähän on vaan positiivistä, nimittäin suunta ei voi olla kuin ylöspäin.. nimim. pääsin kaksi jalkakyykkyä...! En myöskään saanut sitä yhtä vatsalihasliikelaitetta edes liikkeelle, silloin jopa vähän punastutti.

Jopa vatsalihaksia haastavimmiksi osoittautuivat jalat, näissä kahdessa pökkelössä ei ole edes vatsalihasten verran voimaa!! Askelkyykyt 15x4 vaikuttaa aika utopistiselta tällä hetkellä, mutta sovittiin että teen niin monta kuin pääsen treenin lopuksi ennen kuin kupsahdan! 

Ja vielä, kun viimeiset 5 vuotta mätin kilpaa sipsiä suuhuni, miksei kukaan voinut esitellä minua liikkeelle nimeltä hakkikyykky, koska uskon vakaasti, että olisin heittänyt sen sipsipussin roskiin...

So trust me, put the chips away and you never have to meet HAKKIKYYKKY!!! 

Haluaisiko muuten joku, että laitan koko treeniohjelman tänne, niin muutkin hyötyisivät siitä? Aika perusliikkeitähän nuo on, mutta monipuolisia ja ainakin itse olen innoissani tästä, koska eihän tuollaisen laatiminen olisi koskaan itseltä onnistunut!